Yhden miehen tungos

Kohti tähtiä!

Pöh!
Vai kestävää kehitystä.
Pikemminkin estävää nysväystä,
semminkin kun edes tähtiin
                                            ei olla päästy. Hö.

Nyt tarvitaan verestävää tykitystä!
Ihmiskunnalta älköön kaikkeus säästykö!

Merkurius muusiksi ja Dysonin vyöksi!
Avaruushissillä kotiin yöksi.
Sukupolvialukset kohti tähtiä,
Janos Valmunen on ensmäne lähtiä!

Ei mulla muuta.

Postkommunistinen pääsiäisruno

Mitäs perkelettä se Jeesuskin taas.
Milloin synnytään, milloin kuollaan,
milloin painutaan maan alle ja
sitten sännätäänkin heti ylös…

Mikä sitä jätkää oikein repii?
Eikö se pysy hetkeäkään paikallaan?
Ei siunaaman rauhaa.

Ei kykene jumalaton ymmärtämään
moista ylimaailmallista ravaamista.
Ottaisi mallia Leninistä:
siellä se vain makaa, ei sättää.

Lenin–Jeesus kuus nolla,
mitä tulee kuolemanjälkeiseen
brändinrakennukseen.

Leninin tekemisten takia myöskään
ei ole yksikään kauppa kiinni;
jätti veijari arkkivihollisensakin rauhaan
– nuo temppelöityneet rahanvaihtajat.

Se on hiljentymistä, saatana,
että ollaan hiljaa,
eikä liikuta.

Kevätruno

On aika olla hilpeä,
olla aika ilman kilpeä,
kilpeä vailla on aika,
vailla aikaa on vilpeä.

Toisinajattelijan vapaapäivä

Kun perjantai kääntyy iltaan,
hän riisuu aivoitushiippansa.
Vapaapäivänään hän ei ajattele, toisin
sanoen hän ajattelee samoin.

Hän antaa samuuden sammumattomuuden
samentaa itsensä sammuksiin.

Lauantain hän istuu ja hokee
“samoin, samoin, samoin”,
sitten kutsuu kylään vallanpitäjät
– hänen kotiarestinsa ei koske heitä.

Hän tarjoilee samperin salskeaa sampea,
sillä sallitulla reseptillä.

Sunnuntai sammaltaa hitaasti
ja hän alkaa jo unohtaa Toisen.
Aivoitushiippa roikkuu
hylättynä naulakossa.

Hänen arestinsa päättyy,
mutta hän ei näe syytä poistua.

Sillä kaikki on nyt hyvin, kun kaikki on samoin.
Miksi antaa sen Toisen toistua?

Munkin hampaassa on radiolähetin

Munkin hampaassa on radiolähetin.
Sunkin hampaassa on radiolähetin,
mutta munkin hampaassa on radiolähetin,
jolla on suora yhteys Jumalaan.

”Vasen alakolmonen:
plakkia, viis piste yks.
Ientulehdus miinus nollakakskaks,
karies plus kolme.”

Uskonsoturit kokivat
asemansa jo hampaattomaksi,
joten työehtosopimukseen taisteltiin
ilmainen hammashuolto.

Yläkerta esitti purevaa kritiikkiä,
mutta minkäs teit, kun uhkasivat
iskeä ensin perseet penkkiin ja sitten
mädät hampaantynkänsä lihan iloihin.

Vaan munkit eivät huomioineet
johtoportaan rajatonta hyvyyttä;
kaikkeuden täyttämää läsnäoloa,
joka pureutuu luihin ja ikeniinkin.

”Oikea yläseiskan ja kutosen välissä
karvoja joissa viinijäämiä.
Nolla piste kahdeksan potentiaalilla
viittaavat käyntiin synnin luolissa.”

Munkin hampaassa on radiolähetin,
joka raportoi joka rikkeen.
Ajatella, että Helvetissä ne itkee,
jos vähän kulmahammasta kiristelee.

Yhden miehen tungos II

Juuri kun kuukausipalaverissa päästään
vuosineljänneksen tulostavoitteisiin
horrokseni lipsahtaa unen puolelle
– tuskin minuutiksikaan, mutta äkkiä
havahdun omaan kuorsaukseeni
sekä havaintoon, että tuijotan
osastopäällikön kaula-aukon uumeniin
etäisesti ihmetellen, nukuinko tosiaan
silmät auki, ja kuin 90-luvun seikkailupelissä
huomaan laittaneeni hahmoni sanomaan
jotakin tuon eteerisen kauniin naisen
vasemman rinnan syntymämerkistä,
jonka taisin kyllä nähdä unessa, sillä
hänhän on näin tarkemmin ajatellen
pukeutunut jakkupukuun
(ollen siinäkin huumaavan aistikas).

          Olen yhden miehen tungos.

Tässä on tämä mopo joka on tuolla

Etsin sanoja vapaa ja assosiaatio,
mutta ne oli vangittu ja assimiloitu.
Mokomat äärivääristöläiset erroristit.

Nyt ne tulvivat yli vuosineljännesten,
kasvuennusteiden, vulvapengerten.
Joka tavu patentoitu,
syllaabelituotto maksimoitu.

Osta vokaali, saat nussia pilkkua
kaupan päälle.

Tiskijukan viha tyhjässä baarissa IV

Kysy nyt, saatana, kysy.
Voin odottaa kyllä valomerkkiin asti –

jaaritella liigasarjasta,
tositeeveetähden myöhemmistä vaiheista,
maahanmuuttajafrekvenssin vaikutuksesta siihen, tähän ja tuohon,
nuorison selkärankapitoisuuden laskevasta trendistä,
paikallispoliitikkojen paikallaanpolitikoinnista,
naissukupuolen syyllisyydestä kaikkeen yllämainittuun
vihervääristöläisen kukkahatun painaessa ohimoa
matkalla pakollisille ruotsinkursseille

– mutta minä en kysy.
Kumminkin jumaloit eilistä settiäni –

sitä elähdyttävän raikasta suuren maailman tuulahdusta
jonka täydelliset kappalevalintani henkäisivät
suklaanpehmeiden siirtymieni saattelemina,
puhumattakaan viileästä olemuksestani,
joka sai tämän hikisen läävän hetken tuntumaan
myskintuoksuiselta svengaavien hirvien soidinmenoilta

– vaikket sano mitään.
Ellet sitten vihaa.

No, osaan minäkin. Vihaan takaisin!
Turha pyytää toiste.
Kalenterinihan onkin itse asiassa aivan täynnä.
Ja jos joku ilta on tyhjänä, täytän sen
itseni ihailemisella kalsareissa
yksin yksiössäni.
Siitäs saat ja siitä.
Tässä vielä hiukan lisää.

Älä kysy, älä.
Tuu tänne enää ikinä.

Vielä tuoppi sitä belgialaista, kiitos.

Tätä teosta luotaessa ei vahingoitettu runoutta

Jos sais puristettua runontapaisen suolestaan,
voisi sitten töllätä aivoryynäriä puolestaan.
Voisi vapauttaa mielenpuoliskot huolestaan,
dumpata vastuun lukijalle – kuolastaan

           aivokuollut runoilijannehan tunnetaan.

Runoa tuulettimeen!
Runoa tapettiin!
Runoa posliinimegafoniin!
Runoa tapettiin?

                     Kirkui, kirkui
                     kuin sika.

Voimme siis päätellä runon olleen lihallisen;
mieltä vaillahan tuo oli jo pitkään,
älytön luontokappale.

                               Ellei luonnotonkin.

Avointa dadaa

Kolme väriä –
kretuliininkukertava,
malvaansinertävä,
rusottavanpinkeä.

Sieluni viimeinen
hikeen liuennut kyynel
(krapulasoijanviheriä)
valutti ne kuvankäsittelyohjelman
väripaletin syövereistä.

                     Niitä ei käytetty.

Haluaisin ampua
tietokantaohjelmoijan aivot seinälle.
(Harmaanpunervaa puuroa
beigellä kukkatapetilla.)

                     Niitä ei käytetty.

Tämäkään ei olisi mahdollista Neuvostoliitossa III

Vai että voi loppunut kaupoista.
Että mustasta pörssistä saa.
Kerpeleen korpikarppaajien kyrpäleet!
Tämäkään ei olisi mahdollista Neuvostoliitossa.

Hetkinen, voiko äskeisen säkeen vielä perua?

Tämäkään ei olisi mahdollista Neuvostoliitossa II

Että sata kiloa putosi.
Ja kuoli heti vai.
Taas sataa niskaan.
Tämäkään ei olisi mahdollista Neuvostoliitossa.

Neuvostoliitossa niskaan putoaisi paskaa, ei loskaa.

Tämäkään ei olisi mahdollista Neuvostoliitossa I

Vai että myöhässä taas.
Että tunnin vai.
Tää on niin tätä.
Tämäkään ei olisi mahdollista Neuvostoliitossa.

Neuvostoliitossa myöhässä olisi rata, ei juna.

Torkkuruno

Hetkinen vain, lepuutan silmiäni.
Kotvanen vain, pätkäisen filmiäni.

Krooh, pyyh.
Krooh, pyyh.
Krrrrroooooohhhhhhhhh…

… mnjanmnjamnjamnjamnjam… maisk.

… pyyh.

(Eikö teillä muka ole parempaa tekemistä
kuin pällistellä siinä meikäläisen kuorsaamista?)

Kkkkkkrrrrrrrrrrrrroooooohhhhhhh…

… mmnjaömidiootitmnjämnmmjämm…

… pyyh.

Kapitalistisian vapaapäivä

Perjantaina, kun riistäminen hellittää,
kapitalistisika käväisee orpokodissa
ja tunkee väkisin karkkia
itkevien lasten kidat täyteen.

Lauantaina, kun pörssikurssitkin huilaavat,
kapitalistisika heittää almuja köyhille
maauimalan syvään päähän.
(Talvisin pitää tyytyä avantoon.)

Sunnuntaina, kun rahanvaihtajatkin vain örisevät
ja haahuilevat kulutustemppeleissä,
kapitalistisika ei tee mitään,
myhäilee vain, sillä maanantaina…

Maanantaina kapitalistisika
lähettää laskun orpokotiin,
ulkoistaa maauimalatoiminnan,
ja se vesseli, joka sukelsi eniten kolikoita,

                     se saa harjoittelupaikan.
                     Pysyypähän näkyvissä.

                                          Yksikin väärä liike, niin.

Tiskijukan viha tyhjässä baarissa III

Pysykää kodeissanne, pysykää.
Älkää tulko enää ikinä ulos.
Ja vaikka tulisitte, ja vaikka tännekin,
niin soitankin pelkkää paskaa.
Renkutan Toton Africaa ja Eppu Normaalin
kännäämisjollotuksia ja Veera Teleniusta
ja väleissä parhaita paloja
Reinikaisen c-kaseteilta.

Tukin äänentoiston semmoisella huoltoasemapaskalla,
ettei kaiuttimia saada enää ikinä puhtaiksi,
vaikka vuoden soittaisivat vuorokaudet ympäri
pelkkää ennenjulkaisematonta Fela Kutia.

Viidestoista yö, se sopii joka saatanan biisin jälkeen,
myös Viidennentoista yön. Niin, erityisesti sen.
Ja Pelle Miljoona! Ai että on ihana ääni sillä miehellä.
Kuin vähämielinen kähisisi kännissä, että vihaa äitiään.
Ja sitäpä soitankin vittu just nimenomaan nyt.
Se on teille ihan oikein. Siitäs saatte ja siitä. BWHA-HA-HA!
Kuuletteko, hä? Älkää kysykö mistä johtuu päihdeongelmyääää!

Biisit vaihdan niin että neula kirskuu kuolemaansa.
Näitä levyjä ei tämän jälkeen soita kukaan. No ehkä Cthulhu.
Ja miksaan niin että ensin tulee sairaan hiljaa seeämmäksää
ja heti perään Pikku-Kakkosen tunnari täysillä.
(Mikä on kyllä pahuutta toiseen potenssiin, koska se on sentään
sielun kieliä aidosti koskettava, herkkä sävelteos.)

Ja sitten kun joku tulee sanomaan,
että onpa ihanaa musiikkia, mut soitaks Hectoria,
niin minä isken tuopin murskaksi sen päähän.
Hahaha! Ja totean päälle että minä olen hautausmaa.

Näin tekisin. Jos täällä olisi joku.
Mutta pysykää kodeissanne. Pysykää.
Ja sitten Mambaa.

Tämä on runo koska tässä on paljon välilyöntejä

 
 
 
 
 
 
 
 

runous

on

tuolla

ulkona
 
 
 
 

Jälkiteollisia virhearvioita

Karpaasi karppasi, karppasi, karppasi,
kunnes harppasi
                                                    – warppasi –
                                                                                    jauhelihaversumiin.

Arbuusi larppasi, larppasi, larppasi,
kunnes narkkasi

                                                 varpaasi.

Se siitä.

                                       Jatketaan.

Kun mopo ei karkaa

Tyhjä pää
                      luhistuu itseensä.

Ainoa ajatus
                            jätti jo laivan.

Naksuttelen
                          vääriä välilehtiä.

Alipukeutuneita
                            henkilöitä
         hankalissa
                                 asennoissa.

Kallossa kaikuu lause:

                                             Porn to be mild.
                                             Porn to be mild.

Tiskijukan viha tyhjässä baarissa II

Ettekshte vittu tiedä kuka mhä olen?
Ai tiedätte. No kertoishikshte sit mullhekin, ku mä en muishta.
Tää mikhään lhäppäri ole, thää on mun tyyny.
Menkää ny hhhelvettiin siitä ja antakhaa mhun nhukkua.