Tiskijukan viha tyhjässä baarissa III
Pysykää kodeissanne, pysykää.
Älkää tulko enää ikinä ulos.
Ja vaikka tulisitte, ja vaikka tännekin,
niin soitankin pelkkää paskaa.
Renkutan Toton Africaa ja Eppu Normaalin
kännäämisjollotuksia ja Veera Teleniusta
ja väleissä parhaita paloja
Reinikaisen c-kaseteilta.
Tukin äänentoiston semmoisella huoltoasemapaskalla,
ettei kaiuttimia saada enää ikinä puhtaiksi,
vaikka vuoden soittaisivat vuorokaudet ympäri
pelkkää ennenjulkaisematonta Fela Kutia.
Viidestoista yö, se sopii joka saatanan biisin jälkeen,
myös Viidennentoista yön. Niin, erityisesti sen.
Ja Pelle Miljoona! Ai että on ihana ääni sillä miehellä.
Kuin vähämielinen kähisisi kännissä, että vihaa äitiään.
Ja sitäpä soitankin vittu just nimenomaan nyt.
Se on teille ihan oikein. Siitäs saatte ja siitä. BWHA-HA-HA!
Kuuletteko, hä? Älkää kysykö mistä johtuu päihdeongelmyääää!
Biisit vaihdan niin että neula kirskuu kuolemaansa.
Näitä levyjä ei tämän jälkeen soita kukaan. No ehkä Cthulhu.
Ja miksaan niin että ensin tulee sairaan hiljaa seeämmäksää
ja heti perään Pikku-Kakkosen tunnari täysillä.
(Mikä on kyllä pahuutta toiseen potenssiin, koska se on sentään
sielun kieliä aidosti koskettava, herkkä sävelteos.)
Ja sitten kun joku tulee sanomaan,
että onpa ihanaa musiikkia, mut soitaks Hectoria,
niin minä isken tuopin murskaksi sen päähän.
Hahaha! Ja totean päälle että minä olen hautausmaa.
Näin tekisin. Jos täällä olisi joku.
Mutta pysykää kodeissanne. Pysykää.
Ja sitten Mambaa.
