Toisinajattelijan vapaapäivä

Kun perjantai kääntyy iltaan,
hän riisuu aivoitushiippansa.
Vapaapäivänään hän ei ajattele, toisin
sanoen hän ajattelee samoin.

Hän antaa samuuden sammumattomuuden
samentaa itsensä sammuksiin.

Lauantain hän istuu ja hokee
“samoin, samoin, samoin”,
sitten kutsuu kylään vallanpitäjät
– hänen kotiarestinsa ei koske heitä.

Hän tarjoilee samperin salskeaa sampea,
sillä sallitulla reseptillä.

Sunnuntai sammaltaa hitaasti
ja hän alkaa jo unohtaa Toisen.
Aivoitushiippa roikkuu
hylättynä naulakossa.

Hänen arestinsa päättyy,
mutta hän ei näe syytä poistua.

Sillä kaikki on nyt hyvin, kun kaikki on samoin.
Miksi antaa sen Toisen toistua?