Yhden miehen tungos

Tiskijukan viha tyhjässä baarissa IV

Kysy nyt, saatana, kysy.
Voin odottaa kyllä valomerkkiin asti –

jaaritella liigasarjasta,
tositeeveetähden myöhemmistä vaiheista,
maahanmuuttajafrekvenssin vaikutuksesta siihen, tähän ja tuohon,
nuorison selkärankapitoisuuden laskevasta trendistä,
paikallispoliitikkojen paikallaanpolitikoinnista,
naissukupuolen syyllisyydestä kaikkeen yllämainittuun
vihervääristöläisen kukkahatun painaessa ohimoa
matkalla pakollisille ruotsinkursseille

– mutta minä en kysy.
Kumminkin jumaloit eilistä settiäni –

sitä elähdyttävän raikasta suuren maailman tuulahdusta
jonka täydelliset kappalevalintani henkäisivät
suklaanpehmeiden siirtymieni saattelemina,
puhumattakaan viileästä olemuksestani,
joka sai tämän hikisen läävän hetken tuntumaan
myskintuoksuiselta svengaavien hirvien soidinmenoilta

– vaikket sano mitään.
Ellet sitten vihaa.

No, osaan minäkin. Vihaan takaisin!
Turha pyytää toiste.
Kalenterinihan onkin itse asiassa aivan täynnä.
Ja jos joku ilta on tyhjänä, täytän sen
itseni ihailemisella kalsareissa
yksin yksiössäni.
Siitäs saat ja siitä.
Tässä vielä hiukan lisää.

Älä kysy, älä.
Tuu tänne enää ikinä.

Vielä tuoppi sitä belgialaista, kiitos.