Tätä teosta luotaessa ei vahingoitettu runoutta

Jos sais puristettua runontapaisen suolestaan,
voisi sitten töllätä aivoryynäriä puolestaan.
Voisi vapauttaa mielenpuoliskot huolestaan,
dumpata vastuun lukijalle – kuolastaan

  aivokuollut runoilijannehan tunnetaan.

Runoa tuulettimeen!
Runoa tapettiin!
Runoa posliinimegafoniin!
Runoa tapettiin?

  Kirkui, kirkui
  kuin sika.

Voimme siis päätellä runon olleen lihallisen;
mieltä vaillahan tuo oli jo pitkään,
älytön luontokappale.

  Ellei luonnotonkin.