Turkulainen vapaapäivä
Tytö tötöili Töölös,
törkeis tötsyis;
ku voittiva totos,
koittiva poros
starioni torniiki kiivetä.
Vitu siit mittää tullu.
Siin ne si röhnötti nurmikol
ku halvatu kapakala.
Mikä ny o tytöil
ko semtti tarttee tötöil?
Maanantai oli
valla erinomase kauhia.
Pukkas ylitöit,
mut tytöilt
piisas vaa pätkätötöi,
piisas vaa pätkätötöi.
Sananen termistöstä
Väristöläinen taisto,
tuo maiston muisto.
Mikä puisto!
Eikä mikään huvipuisto.
Tokko edes kärsivällistö
jaksaa mokomaa pillistöä.
Liekö masemmistoa
– vai väsemmistöä –
taatusti eksyneistöä.
Mutta entäs vastapäistö?
Voihan takalisto, mikä hihaston väistö!
Jos pitää valita suvaitsevaisto
tai vittupäistö,
otan edelleen ensiksimainitun.
Kautta parraston varraston!
Lovalovamistö tai kuolema.
Stalinisti salinisti
Terve, keho.
Terveisiä ruumiilta.
Niitä jäi sinne nakkikioskille
retkottamaan hapatuksiinsa.
Keho on temppeli,
jossa henkistymmeuhraamaan sen.
(Siis hengen.)
Pumpatkaamme rautaa,
uhmatkaamme hautaa.
Ylittäkäämme tavoitteet 350-prosenttisesti
– kunnes olemme terveempiä kuin Äiti luonto.
Eläköön tehokkuus!
Eläköön kehokkuus!Olo on hyvä,
olo on oikea.Ja jos ei, niin
vedän sua pataan,
kunnes patas on soikea.
Mädätättää
Kun mädätättää,
pitää mädättää, ei jättää
mädättämistä mätänemään
mätäkuuhun asti.
– Vanha vihervääristöläinen sananlasku
Kohti tähtiä!
Pöh!
Vai kestävää kehitystä.
Pikemminkin estävää nysväystä,
semminkin kun edes tähtiin
ei olla päästy. Hö.
Nyt tarvitaan verestävää tykitystä!
Ihmiskunnalta älköön kaikkeus säästykö!
Merkurius muusiksi ja Dysonin vyöksi!
Avaruushissillä kotiin yöksi.
Sukupolvialukset kohti tähtiä,
Janos Valmunen on ensmäne lähtiä!
Ei mulla muuta.
Postkommunistinen pääsiäisruno
Mitäs perkelettä se Jeesuskin taas.
Milloin synnytään, milloin kuollaan,
milloin painutaan maan alle ja
sitten sännätäänkin heti ylös…
Mikä sitä jätkää oikein repii?
Eikö se pysy hetkeäkään paikallaan?
Ei siunaaman rauhaa.
Ei kykene jumalaton ymmärtämään
moista ylimaailmallista ravaamista.
Ottaisi mallia Leninistä:
siellä se vain makaa, ei sättää.
Lenin–Jeesus kuus nolla,
mitä tulee kuolemanjälkeiseen
brändinrakennukseen.
Leninin tekemisten takia myöskään
ei ole yksikään kauppa kiinni;
jätti veijari arkkivihollisensakin rauhaan
– nuo temppelöityneet rahanvaihtajat.
Se on hiljentymistä, saatana,
että ollaan hiljaa,
eikä liikuta.
Kevätruno
On aika olla hilpeä,
olla aika ilman kilpeä,
kilpeä vailla on aika,
vailla aikaa on vilpeä.
Metrosta kotiin tallustaessani huomaan kolme tyyppiä tupakalla Piritorin uuden 24/7-kuntosalin kulmalla. Ihmettelen ohimennen ryhmän koostumusta: kaksi nuorta jätkää ja reilusti yli kuusikymppinen äijä, joka röhähtää: “No nih, mun vuoro, mun vuoro. Anna tänne.”
Kummastuneena vilkaisen tarkemmin seuruetta. Kyllä, pilveähän siinä poltellaan. Toinen pojista on ojentanut sätkän sedälle, joka alkaa imeä niin että koko naama vääntyy mutrulle.
“Pappa, pappa. Älä nyt kaikkea vedä”, toinen pojista sähähtää ja hamuaa tupakkaa, mutta ukko väistää sivummalle ja imee kahta kovemmin.
“Pappa! Anna tänne se!”, pojat huutavat juostessaan äijän perässä halki aukion. Heidän takanaan kirkkaasti valaistussa kuntosalissa hyväkroppainen tyttö tarpoo juoksumatolla seuraten uteliaana tapahtumia ulkona. Hän näyttää siltä kuin hetkenä minä hyvänsä astuisi valtavasta ikkunasta ulos torille, koskaan kuitenkaan lasin takaista maailmaa saavuttamatta.
Toinen pojista saa riuhtaistua sätkännysän vanhalta mieheltä. “Auh!” poika kirkaisee ja pudottaa tupakan maahan. “Kuuma.”
“Sä vittu vedit sen kaiken”, toinen jätkistä parahtaa. “Pappa, pappa, mä en yhtään nyt pidä tästä.” Ukko nauraa räkättää keskellä toria ja läiskii pilvipäissään reisiinsä.
Taustalla kuntosalissa tyttö vilkaisee kelloaan ja jatkaa määrätöntä matkaansa.
Urheilutupakkaa, totta tosiaan.
Linkki.Toisinajattelijan vapaapäivä
Kun perjantai kääntyy iltaan,
hän riisuu aivoitushiippansa.
Vapaapäivänään hän ei ajattele, toisin
sanoen hän ajattelee samoin.
Hän antaa samuuden sammumattomuuden
samentaa itsensä sammuksiin.
Lauantain hän istuu ja hokee
“samoin, samoin, samoin”,
sitten kutsuu kylään vallanpitäjät
– hänen kotiarestinsa ei koske heitä.
Hän tarjoilee samperin salskeaa sampea,
sillä sallitulla reseptillä.
Sunnuntai sammaltaa hitaasti
ja hän alkaa jo unohtaa Toisen.
Aivoitushiippa roikkuu
hylättynä naulakossa.
Hänen arestinsa päättyy,
mutta hän ei näe syytä poistua.Sillä kaikki on nyt hyvin, kun kaikki on samoin.
Miksi antaa sen Toisen toistua?
Munkin hampaassa on radiolähetin
Munkin hampaassa on radiolähetin.
Sunkin hampaassa on radiolähetin,
mutta munkin hampaassa on radiolähetin,
jolla on suora yhteys Jumalaan.
“Vasen alakolmonen:
plakkia, viis piste yks.
Ientulehdus miinus nollakakskaks,
karies plus kolme.”
Uskonsoturit kokivat
asemansa jo hampaattomaksi,
joten työehtosopimukseen taisteltiin
ilmainen hammashuolto.
Yläkerta esitti purevaa kritiikkiä,
mutta minkäs teit, kun uhkasivat
iskeä ensin perseet penkkiin ja sitten
mädät hampaantynkänsä lihan iloihin.
Mutta munkit eivät huomioineet
johtoportaan rajatonta hyvyyttä;
kaikkeuden täyttämää läsnäoloa,
joka pureutuu luihin ja ikeniinkin.
“Oikea yläseiskan ja kutosen välissä
karvoja joissa viinijäämiä.
Nolla piste kahdeksan potentiaalilla
viittaavat käyntiin synnin luolissa.”
Munkin hampaassa on radiolähetin,
joka raportoi joka rikkeen.
Ajatella, että Helvetissä ne itkee,
jos vähän kulmahammasta kiristelee.
Yhden miehen tungos II
Juuri kun kuukausipalaverissa päästään
vuosineljänneksen tulostavoitteisiin
horrokseni lipsahtaa unen puolelle
– tuskin minuutiksikaan, mutta äkkiä
havahdun omaan kuorsaukseeni
sekä havaintoon, että tuijotan
osastopäällikön kaula-aukon uumeniin
etäisesti ihmetellen, nukuinko tosiaan
silmät auki, ja kuin 90-luvun seikkailupelissä
huomaan laittaneeni hahmoni sanomaan
jotakin tuon eteerisen kauniin naisen
vasemman rinnan syntymämerkistä,
jonka taisin kyllä nähdä unessa, sillä
hänhän on näin tarkemmin ajatellen
pukeutunut jakkupukuun
(ollen siinäkin huumaavan aistikas).
Olen yhden miehen tungos.
Tässä on tämä mopo joka on tuolla
Etsin sanoja vapaa ja assosiaatio,
mutta ne oli vangittu ja assimiloitu.
Mokomat äärivääristöläiset erroristit.
Nyt ne tulvivat yli vuosineljännesten,
kasvuennusteiden, vulvapengerten.
Joka tavu patentoitu,
syllaabelituotto maksimoitu.
Osta vokaali, saat nussia pilkkua
kaupan päälle.
Tiskijukan viha tyhjässä baarissa IV
Kysy nyt, saatana, kysy.
Voin odottaa kyllä valomerkkiin asti –
jaaritella liigasarjasta,
tositeeveetähden myöhemmistä vaiheista,
maahanmuuttajafrekvenssin vaikutuksesta siihen, tähän ja tuohon,
nuorison selkärankapitoisuuden laskevasta trendistä,
paikallispoliitikkojen paikallaanpolitikoinnista,
naissukupuolen syyllisyydestä kaikkeen yllämainittuun
vihervääristöläisen kukkahatun painaessa ohimoa
matkalla pakollisille ruotsinkursseille
– mutta minä en kysy.
Kumminkin jumaloit eilistä settiäni –
sitä elähdyttävän raikasta suuren maailman tuulahdusta
jonka täydelliset kappalevalintani henkäisivät
suklaanpehmeiden siirtymieni saattelemina,
puhumattakaan viileästä olemuksestani,
joka sai tämän hikisen läävän hetken tuntumaan
myskintuoksuiselta svengaavien hirvien soidinmenoilta
– vaikket sano mitään.
Ellet sitten vihaa.
No, osaan minäkin. Vihaan takaisin!
Turha pyytää toiste.
Kalenterinihan onkin itse asiassa aivan täynnä.
Ja jos joku ilta on tyhjänä, täytän sen
itseni ihailemisella kalsareissa
yksin yksiössäni.
Siitäs saat ja siitä.
Tässä vielä hiukan lisää.
Älä kysy, älä.
Tuu tänne enää ikinä.
Vielä tuoppi sitä belgialaista, kiitos.
Tätä teosta luotaessa ei vahingoitettu runoutta
Jos sais puristettua runontapaisen suolestaan,
voisi sitten töllätä aivoryynäriä puolestaan.
Voisi vapauttaa mielenpuoliskot huolestaan,
dumpata vastuun lukijalle – kuolastaan
aivokuollut runoilijannehan tunnetaan.
Runoa tuulettimeen!
Runoa tapettiin!
Runoa posliinimegafoniin!
Runoa tapettiin?
Kirkui, kirkui
kuin sika.
Voimme siis päätellä runon olleen lihallisen;
mieltä vaillahan tuo oli jo pitkään,
älytön luontokappale.
Ellei luonnotonkin.
Avointa dadaa
Kolme väriä –
kretuliininkukertava,
malvaansinertävä,
rusottavanpinkeä.
Sieluni viimeinen
hikeen liuennut kyynel
(krapulasoijanviheriä)
valutti ne kuvankäsittelyohjelman
väripaletin syövereistä.
Niitä ei käytetty.
Haluaisin ampua
tietokantaohjelmoijan aivot seinälle.
(Harmaanpunervaa puuroa
beigellä kukkatapetilla.)
Niitä ei käytetty.
Tämäkään ei olisi mahdollista Neuvostoliitossa III
Vai että voi loppunut kaupoista.
Että mustasta pörssistä saa.
Kerpeleen korpikarppaajien kyrpäleet!
Tämäkään ei olisi mahdollista Neuvostoliitossa.
Hetkinen, voiko äskeisen säkeen vielä perua?
Tämäkään ei olisi mahdollista Neuvostoliitossa II
Että sata kiloa putosi.
Ja kuoli heti vai.
Taas sataa niskaan.
Tämäkään ei olisi mahdollista Neuvostoliitossa.
Neuvostoliitossa niskaan putoaisi paskaa, ei loskaa.
Tämäkään ei olisi mahdollista Neuvostoliitossa I
Vai että myöhässä taas.
Että tunnin vai.
Tää on niin tätä.
Tämäkään ei olisi mahdollista Neuvostoliitossa.
Neuvostoliitossa myöhässä olisi rata, ei juna.
Torkkuruno
Hetkinen vain, lepuutan silmiäni.
Kotvanen vain, pätkäisen filmiäni.
Krooh, pyyh.
Krooh, pyyh.
Krrrrroooooohhhhhhhhh…… mnjanmnjamnjamnjamnjam… maisk.
… pyyh.
(Eikö teillä muka ole parempaa tekemistä
kuin pällistellä siinä meikäläisen kuorsaamista?)
Kkkkkkrrrrrrrrrrrrroooooohhhhhhh…
… mmnjaömidiootitmnjämnmmjämm…
… pyyh.
Kapitalistisian vapaapäivä
Perjantaina, kun riistäminen hellittää,
kapitalistisika käväisee orpokodissa
ja tunkee väkisin karkkia
itkevien lasten kidat täyteen.
Lauantaina, kun pörssikurssitkin huilaavat,
kapitalistisika heittää almuja köyhille
maauimalan syvään päähän.
(Talvisin pitää tyytyä avantoon.)
Sunnuntaina, kun rahanvaihtajatkin vain örisevät
ja haahuilevat kulutustemppeleissä,
kapitalistisika ei tee mitään,
myhäilee vain, sillä maanantaina…
Maanantaina kapitalistisika
lähettää laskun orpokotiin,
ulkoistaa maauimalatoiminnan,
ja se vesseli, joka sukelsi eniten kolikoita,
se saa harjoittelupaikan.
Pysyypähän näkyvissä.Yksikin väärä liike, niin.
Tiskijukan viha tyhjässä baarissa III
Pysykää kodeissanne, pysykää.
Älkää tulko enää ikinä ulos.
Ja vaikka tulisitte, ja vaikka tännekin,
niin soitankin pelkkää paskaa.
Renkutan Toton Africaa ja Eppu Normaalin
kännäämisjollotuksia ja Veera Teleniusta
ja väleissä parhaita paloja
Reinikaisen c-kaseteilta.
Tukin äänentoiston semmoisella huoltoasemapaskalla,
ettei kaiuttimia saada enää ikinä puhtaiksi,
vaikka vuoden soittaisivat vuorokaudet ympäri
pelkkää ennenjulkaisematonta Fela Kutia.
Viidestoista yö, se sopii joka saatanan biisin jälkeen,
myös Viidennentoista yön. Niin, erityisesti sen.
Ja Pelle Miljoona! Ai että on ihana ääni sillä miehellä.
Kuin vähämielinen kähisisi kännissä, että vihaa äitiään.
Ja sitäpä soitankin vittu just nimenomaan nyt.
Se on teille ihan oikein. Siitäs saatte ja siitä. BWHA-HA-HA!
Kuuletteko, hä? Älkää kysykö mistä johtuu päihdeongelmyääää!
Biisit vaihdan niin että neula kirskuu kuolemaansa.
Näitä levyjä ei tämän jälkeen soita kukaan. No ehkä Cthulhu.
Ja miksaan niin että ensin tulee sairaan hiljaa seeämmäksää
ja heti perään Pikku-Kakkosen tunnari täysillä.
(Mikä on kyllä pahuutta toiseen potenssiin, koska se on sentään
sielun kieliä aidosti koskettava, herkkä sävelteos.)
Ja sitten kun joku tulee sanomaan,
että onpa ihanaa musiikkia, mut soitaks Hectoria,
niin minä isken tuopin murskaksi sen päähän.
Hahaha! Ja totean päälle että minä olen hautausmaa.
Näin tekisin. Jos täällä olisi joku.
Mutta pysykää kodeissanne. Pysykää.
Ja sitten Mambaa.
Kuoleva runoilija
Kuoleva runoilija astuu kapakkaan
ja miettii, ei se vahvista, jollei tapakaan.
Suunnittelee vielä viimeistä runoaan.
Sanoivat, että huomenna julkaistaan.
Kuoleva runoilija istuu kantatuoliin,
uppoutuu tuoppeineen runoilijan huoliin.
Seurue hiljaa nyökkäilee: “No niin,
taas päästiin kiinni lempiaiheisiin.”
Kuoleva runoilija laskee allensa
– onneksi tuoli on muovia, tupakat takintaskussa.Kuolevan runoilijan uudessa runossa
on naisia, huonoa viinaa ja kauhea krapula.
Ei kuoleva runoilija usko jumalaankaan
vaan silti vartoo jo kuolemanjälkeistä suuruuttaan.
Näyttävä lähtö vielä tarvitaan
– hän tietää: ei pidä tyytyä hirttosilmukkaan.
Kuoleva runoilija iskee nyrkin pöytään.
Hän huutaa: kuolleena hänet kansa vasta löytää.
Nyt on se hetki, nyt päättäkää,
yleisö, kumpi meistä lähtee, kumpi jää.
Kuoleva runoilija nauraa mieltä vailla
ja poistuu kuppilasta keihään lailla.Kuoleva runoilija asettuu raiteille,
sammuu, herää, lähtee kaljalle.
Kuoleva runoilija astuu kapakkaan
ja miettii, ei se vahvista, jollei tapakaan.
Mikko Kuusto & Jarmo Lundgren
Pohjois-Euroopan huonointa seksiä
Hei tyttö, tule mukaan!
Saat Pohjois-Euroopan huonointa seksiä.
Mennäänkö meille vai teille?
Tai sama se – hukkaan sut kuitenkin matkalla.
Mä en pysty,
enkä jaksa,
enkä tajua,
en edes halua.
Mä en muista,
enkä välitä,
enkä tiedä,
mennyttä kalua.Mutta vielä vaan piisaa
Pohjois-Euroopan huonointa seksiä.
Hei tyttö, täältä tulee
Pohjois-Euroopan huonointa seksiä.
Siis täältä, lattialta.
Kompastuin kun etsin kondomia.
Ei vittu,
en mä jaksa.
Jään tähän,
antaa olla.
Hei älä potki
mua päähän,
älä varsinkaan
siihen päähän.Tännekö tilattiin
Pohjois-Euroopan huonointa seksiä?
Hei tyttö, älä pelkää
Pohjois-Euroopan huonointa seksiä.
Rohkeasti ota vastaan.
Jos tulisin, tulisin nyt.
Rakkausvalmentaja Kämäräinen
Rakkausvalmentaja Kämäräinen
tietää kyllä kuinka hämäläinen
tunteiden tunkkainen ullakko tuuletetaan.
Rakkausvalmentaja Kämäräinen
ja verkostokonsultti Kymäläinen
matkaavat samalla kyydillä Sastamalaan.
“Sun pitää avautua,
sun pitää ojentua,
sun pitää uudistua,
sun pitää puhdistua”,näin kuvailee Kämäräinen valmennustaan.
Verkostokonsultti Kymäläinen
tuhahtaa: “Kuules Kämäräinen,
mistä on kotoisin tuo aivoton huuhaa?
Hankkisit sinäkin kunniallisen
leipätyön aikuisen ihmisen.
Kehtaatko penskoilles kertoa, mitä isi puuhaa?”
“Sun pitää ryhdistyä,
sun pitää kehittyä,
sun pitää eheytyä,
sun pitää peseytyä”,näin neuvoo Kymäläinen kollegaa.
Kämäräinen vaikenee ja alkaa tuumia:
ehkä tosiaan on aika vaihtaa duunia?
Sastamalan tasoristeyksessä
Kämäräisen entinen elämä on päätöksessä.
Verkostokonsultti Kymäläinen
ja liittymäkauppias Kämäräinen
paiskaavat kättä, kun saavutaan Sastamalaan.
Liittymäkauppias Kämäräinen
tietää kyllä kuinka yksinäinen
laitokseen dumpattu vanhus ylipuhutaan.
“Sun pitää notkistua,
sun pitää reipastua,
sun pitää raikastua,
sun pitää nuorentua”,näin kannustaa Kämäräinen uskaltamaan.
Jälkiteollisia virhearvioita
Karpaasi karppasi, karppasi, karppasi,
kunnes harppasi
– warppasi –
jauhelihaversumiin.
Arbuusi larppasi, larppasi, larppasi,
kunnes narkkasi
varpaasi.
Se siitä.
Jatketaan.
Kun mopo ei karkaa
Tyhjä pää
luhistuu itseensä.
Ainoa ajatus
jätti jo laivan.
Naksuttelen
vääriä välilehtiä.
Alipukeutuneita
henkilöitä
hankalissa
asennoissa.
Kallossa kaikuu lause:
Porn to be mild.
Porn to be mild.
Tiskijukan viha tyhjässä baarissa II
Ettekshte vittu tiedä kuka mhä olen?
Ai tiedätte. No kertoishikshte sit mullhekin, ku mä en muishta.
Tää mikhään lhäppäri ole, thää on mun tyyny.
Menkää ny hhhelvettiin siitä ja antakhaa mhun nhukkua.
Työttömän vapaapäivä
Työtön löysää kravattinsa ja venyttelee.
On vapaapäivä, hän voi laskea valmiustilansa
oranssiin.
Työtön pirauttaa valtion virkailijan idealle.
Tämä ehdottaa eväsretkeä
– siihen kun saa tukeakin.
Valtion virkailijan idea ja työtön syövät evästä luolassa.
Työtön nakuttelee nojatuolit.
”Näin vapaapäivänä on mukava nikkaroida
kun kaikki aika ei tuhraannu syrjäytymiseen.”
Työllisyyskouluttautuneena maistelijana työtön on valinnut viinit.
Valtion virkailijan idea kaataa lasit täyteen, he maistelevat.
Valtion virkailijan idea hymyilee raukeasti.
Työtön suutelee häntä.
Ilta-auringon kullassa he rakastelevat.
Työttömällä ei ole suorituspaineita.
Myöhemmin työtön täyttää kaavakkeeseen:
vapaa.
Metrossa. Hakaniemestä junaan astuu miltei murrosikäinen, tuulipukuun pukeutunut pipopäinen poika. Hän istahtaa toista nuorta jässikkää vastapäätä keskivaunuun.
“Moi!” poika sanoo vastapäätään istuvalle kuin tuntisi tämän. “Mä lähdin nyt kotoa karkuun.”
Toinen ei reagoi, istuu vain flegmaattisesti. Poika jatkaa: “Äiti repi tukasta. Ei saa repiä tukasta”, hän painottaa. Naapuri katsoo tiiviisti ulos ikkunasta. Putkia vilisee pimeydessä.
“Mä en tykkää siitä kun revitään tukasta”, poika vielä toteaa loppukaneettina. Hän vilkuilee ympärilleen. Muut matkustajat nököttävät kuin zombit katseet lasittuneina – kellä on nappikuulokkeet korvissa, kellä jotain äärimmäisen tärkeää meneillään kännykässä.
“Isä joi saunassa viinaa. Ei kai saunassa saa juoda viinaa?” poika kysyy. Kukaan ei vastaa. “Siitä ei hyvää seuraa…” hän mutisee itsekseen.
Juna kaartaa mutkassa, kiskot kirskuvat.
“No”, poika sanoo jämptisti ja läiskäisee käsillä reisiinsä. Hän kääntyy takaisin naapurinsa puoleen.
“Mites sulla menee?”
Linkki.Maahanmuuttokriitikon vapaapäivä
Kalmaoja lettupannua kääntää:
eihän injera ole liian löperöä?
Bafirdun ja Nafqootin pitää saada
kunnon etiopialaispöperöä.
Asematunnelin romaneille
Kalmaoja vuokrasi PA:n.
Mattssonit roudaavat kamoja,
kaikki pälättävät pakkoruotsia.
On maahanmuuttokriitikon vapaapäivä,
nyt voi ottaa hetken rennosti.
Kun on maahanmuuttokriitikon vapaapäivä,
ei tarvi vihata niin saatanasti.
Kalmaoja sekoitustaan maistaa.
Pitäis piisata venakoillekin!
Muslimivierailleen hän valmistaa
sentään raikkaan kurkkuboolin.
Vieraat alkavat saapua,
Kalmaoja tärisee innosta.
Posket helottaen hän kaikki kättelee
muistuttaen tarjahalosta.
On maahanmuuttokriitikon vapaapäivä,
väliaika vastajihadissa.
Kun on maahanmuuttokriitikon vapaapäivä,
on juhlat Kapernaumissa.
Bileet jatkuvat aamuun asti,
Kalmaoja löylykilpailuun haastaa
Nafqootin, joka juhlii voittoaan
perinteisin heimotanssein.
Kalmaoja istuu laiturilla
ja selailee jäsenkirjaa.
Aurinko nousee, Kalmaoja huokaa,
on aika palata arkeen.
On taas maahanmuuttokriitikon arkipäivä
täynnä pelkoa, katkeruutta ja ivaa.
Nyt on maahanmuuttokriitikon normipäivä,
eikä kellään ole kivaa.
Ydintuho tuli puun takaa
Olin putsaamassa paskatankkia,
kun ohjukset tulivat.
En tiedä, kuka iski, minne ja miksi,
mutta kaupungit sulivat.
Ydintuho tuli puun takaa.
Nyt en näe metsää luilta.
Hiihtelen hohtavilla hangilla.
On mukavan hiljaista.
Kun ei ole elukoita, pitää itse ulvoa,
välillä sirkuttaa ja kiljaista.
Ydintuho tuli puun takaa,
kun olin tekemässä muuta.
Kaapissa on ruokaa, eikä töissä kiire
– mitäpä tässä valittamaan.
Viheltelevät veikeästi
mutantitkin paarustaessaan.
Esitys konekirjoitusharjoitukseksi I
Esko eskaloi eskalaattorit Eskilstunaan.
Eskimot eskapoivat esimerkillisesti
– esmes esim., esim. ja esim.
Esbot Esko eliminoi ellällä.
(Esittivät esoteerista erotiikkaa esemessällä.)
Itkevä merimies
Suo mulle hauta pohjassa meren,
kun vanhuuden peikko mun hyytävi veren.
Lepoon lunasta aaltojen huomaan,
varjoissa vetten viiniä juomaan.
Suo mulle hetki, ehkä ikuisuus,
anna unohtua hiljaa suojeluus.
Muut laivat ohjaa poies luotani,
kätke syvään siniseen syliisi.
On kadonneet jo päivät nuoruuden
kansilla tuhansien laivojen.
On lahonneet jo laudat laitureiden
katveessa joiden vietin ma lapsuuden.
Suo mulle hauta pohjassa meren,
kun vanhuuden peikko mun hyytävi veren.
En tahdo enää uida mä rantaan,
oon liian heikko, jää ankkuri santaan.
Aku Ankka, Mikko Kuusto & Jarmo Lundgren
Tiskijukan viha tyhjässä baarissa I
Siellä te vaan runkkaatte kodeissanne,
vaikka voisitte olla täällä, ipodeissanne
ei konsaan ole kuultu tällaista hunajaa.
Mitään Vittu Juustosta tai Rihannaa.
Yhden miehen tungos I
Istun naisen kanssa
hyväntuoksuisessa kahvilassa
neidon avautuessa lapsuutensa
äitisuhdetraumoistaan,
kun äkkiarvaamatta, kesken
bulimiatunnustuksen avaan
suuni ja rupean puntaroimaan
kvanttifysiikkaongelmaa.
Olen yhden miehen tungos.
Vihapuhetta ja pihatöitä
…. lokaa tippuu niskaan…
…. mutaa lentää kuonoon…
… oma piha puhtaana…
… vaikka lumikola haljenneena…
… tulisivat tänne ja veisivät…
… tän paskan mun tontiltani…
… viekää naiset, viekää kaikki…
… viekää lumet katolta…
… ja sinäkin siinä …
… ttuako siinä tölläät…
… jännäät tietty josko putoan…
… kyttää, kyttää, kutale.
Ystävän laulu
Jos ei ystäväs olekaan
enää ystävä, vihollinenkaan.
Jos et tiedä, onko kumpaakaan,
hänet ota mukaan.
Lähde vuorille vaeltamaan.
Häntä yksin älä jätä, vaan
samaa köyttä kun kavutaan
näet, kuka hän on.
Jos hän alkaa jo ruikuttaa
kun taivallettu on iltaan;
kun jäällä jalkansa lipeää,
hän jo parkuu: kipeää!
Niin on vierelläs tuntematon.
Aja tyynesti matkoihin, on
lauluja heidänkaltaisistaan
tehty tuskin koskaan.
Jos ei ystäväs nurkunut,
vaikka murjotti, ei luopunut.
Ja kun putosit kielekkeeltä,
piti kiinni, puri kieltä.
Jos hän seuras kuin taisteluun.
Huipulla juhli niin kuin kuuluu.
Silloin häneen voit luottaa niin
kuten itseesikin.
Vladimir Vysotski, suom. Jarmo Lundgren
Sunnuntai-iltapäivä. Vuorolento 8267 Maasta Marsiin. Tyhjä käytävänmutkabaari kuutoskannella. Krapulahikeä otsaltaan pyyhkivä, hitusen tärisevä kolmikymppinen mies istuutuu varovasti baarituolille.
– I-… hän aloittaa, nieleskelee hetken ja jatkaa: – …so.
Baarimikko läiskäisee laiskasti nappia ja olut alkaa valua tuoppiin. Toisella puolen tiskiä baarijakkaralla huojuva mies penkoo taskuistaan läjän muovikortteja ja viskaa yhden niistä baarimikolle.
– Tämä taitaa vielä toimia.
Baarimikko nyökkää ja ojentaa täyden tuopin miehelle.
– Melkoinen luottamus ihmiseen, tämä toteaa ja alkaa juoda olutta pitkin siemauksin.
Kuuluu metallinen pärähdys. Baarimikko ojentaa kortin takaisin.
– Tuli että “ei myyntiä”.
Krapulainen mies nielaisee lopun tuopin yhdellä huikalla.
– No helvetti, hän vastaa ja röyhtäisee. – Mitäs nyt tehdään?
– Äh, merkkaan sen hukkaolueksi. Menet sitten jonnekin muualle koettamaan onneasi.
– K-kiitos… krapulainen sanoo häkeltyneenä. – Moni olisi kutsunut jo vartijat.
– Olin itse samassa tilanteessa puoli vuotta sitten.
– Tilanteessa? Missä tilanteessa sitten olen? krapulainen kysyy puoliksi huvittuneena, puoliksi ärtyneenä.
Baarimikko valuttaa toisen tuopillisen krapulaiselle.
– Anna kun arvaan: Otit menolipun, aioit aloittaa uuden elämän jossain siirtokunnista. Pelasit tai joit rahasi – tai sekä että. Nyt elät pummaamalla päivästä päivään ja yrität olla ajattelematta, että olet kusessa, kun parin viikon päästä tullaan perille.
Mies ei vastaa heti, vaan siemaisee tuopista hitaasti. – Jotenkin sitä oletti, että avaruusmatka olisi jotain vähän hohdokkaampaa kuin tämä… hän toteaa itsekseen ja heilauttaa kättään päänsä päällä. Sitten hän huomaa baarin takana seinällä monitorin, jonka reunassa lukee “Live-kamera, keula”. Keskellä mustuutta erottuu juuri ja juuri pari vaaleaa täplää. Mies sohii monitorin suuntaan tuopilla. – Eihän täällä helvetti vieköön näe edes tähtiä!
– Niin, ei kai tätä miksikään Suureksi Seikkailuksi voi kutsua… baarimikko myötäilee. – Mutta kyllähän sinä lähtiessäsi tiesit, että matka kestää. Elämässä tuppaa vuodessa tapahtua kaikenlaista.
Mies juo yrmeänä. Kolauttaa tuopin tiskiin.
– Tiesin mitä tiesin. Olisinpa tiennyt senkin, mitä en tiennyt.
Mies nousee baarijakkaralta, tunkee paidanhelmaa housuihinsa. Katsoo baarimikkoa silmiin.
– Sanoit, että olit samassa tilanteessa… Miten sinä sitten pääsit takaisin… jaloillesi?
Baarimikko ei vastaa, vaan lähtee tiskin toiseen päähän, jossa hän avaa pienen henkilökunnan portin. Hän viittoo toista miestä seuraamaan. Tämä kävelee tiskin päähän hämmentyneenä, oikoen likaisen paitansa kaulusta.
Katsoessaan tiskin toiselle puolelle krapulainen nielaisee tahtomattaan suuhun jälleen pyrkivää oksennusta.
Baarimikko katkeaa vyötäröstä ja jatkuu monimutkaisena telineenä, joka on kytketty kiskoon lattialla. Miehen yläruumis on kiinnitetty laitteistoon melkoisen rujosti. Lankoja, putkia, ilmastointiteippiä ja sähkövempeleitä sojottaa sinne tänne.
– Kuka sanoi, että pääsin jaloilleni? baarimikko sanoo hiljaa ja sulkee tiskin portin. Hän palaa hanojen äärelle ja alkaa pyyhkiä niitä rätillä laiskasti.
Toinen mies laahustaa takaisin tuolilleen.
– Ehkä yksi vielä? baarimikko kysyy.
– Laita, mies vastaa. Tuijotettuaan hetken täyttä tuoppiaan hän kääntyy katsomaan baarimikkoa. – No kai sentään sait maksettua… velkasi? Tai mistä kyse sitten olikaan…
– Sainhan minä. Olen vapaa kuin…
– Lintu?
– Joku semmoinen.
– Mitä ne tekivät… siis…
– … paremmalle puolelleni? Kuka tietää. Johonkin siirtokuntasairaalaan? Kasikannen bordelleihin varaosiksi? Biomassaksi proteiiniviljelmille?
– Anteeksi että kysyin. Samanlainen.
– No ota yksi vielä. Sitten saat luvan lentää muualle.
– Yhtäkkiä aloin arvostaa kävelemistä ihan uudella tavalla.
– Jos veistelet nyt mitään “toisellekin jalalle”-aiheista, en vastaa seurauksista.
Kumpikin hörähtää väsyneesti. Baarimikko rupeaa tiskaamaan laseja. Toinen mies tuijottaa tuoppiaan. Kuplat tanssivat oluessa kuin galaksijoukot.
Linkki.Seutulippu helvettiin
Tämä on viimeinen vuoro minnekään.
Nyt riitti, saatana.
Ajan kauemmas kuin yötä riittää.
Ostit seutulipun helvettiin.
Loppuu se vittuilu,
loppuu uhittelu,
loppuu pussikaljoittelu
takinliepeen suojassa.
Vieläkö siellä takana nauretaan?
Nyt mennään kahtasataa.
Mutkissa en hidasta, vaan tööttään,
ja nauran mieltä vailla.
Oksentakaa, oksentakaa!
Mäyräkoirat käytäville rikkokaa!
Tapelkaa, penkit silpokaa!
Vielä on hetki aikaa.
Viimeinen mutka.
Kaahaan kohti keskustaa.
Ei, tässä ei pysähdytä.
Korson takana ikuisuus.
Kivettynyt Stahanov
Kivettynyt Stahanov seisoo
kulottuneella jättömaalla.
Ryvettynyt Venäjä katsoo
sen kivisiin silmiin.
Kivettynyt Stahanov ei enää
jaksa hiiltä kaivaa.
On ennätykset murskattu,
sielu kiveen hakattu.
Kivettynyt Stahanov palvoo
yksinään yötä.
Kivettynyt Stahanov valvoo
Äiti Venäjän työtä.
Kivettynyt Stahanov todistaa
mustien autojen kohtaamista.
Uusi lasti neitoja lähtee
kohti lännen satamia.
Kivettynyt Stahanov muistaa:
“Niinhän meitäkin rahdattiin.”
Stahanov kiveen hakattiin,
moni muu lahdattiin.
Unohtunut Stahanov seisoo
kulottuneen niityn laidalla.
Sakki nahkapäänuorukaisia
pieksee tšetšeeniä kaatopaikalla.
Kivettynyt Stahanov itkee
kivettyneitä kyyneleitä.
Kivettynyt Stahanov huutaa,
mutta Äiti Venäjä ei vastaa.
Eroottinen runo
Eroottinen runo seisoo
konsonantti jäykkänä,
yrittäen näyttää siltä
kuin ei tippaakaan
rimmaisi.
Vaan siellähän ne jo vaanivat
– vokaalit, viekkaat, vaativat.
Ikinä ei osaa olla kyllin mieliksi,
vaikka kuiskisi inuiittikieliksi.
Eroottinen runo haluaa
kaikki päätteet kaikin taivutuksin;
pumpata aata pisin öitä ja
ölistä sen jälkeen
ÄÄŸÖÄÏÄÖËÜÖÜÖ-ö.
Mutta etuvokaalin äätä särkee
eikä takavokaali suostu ilman liudennetta.
Pitää puolipisteitä hiplata;
sisentää ja
lauserakenteita
koplata
;
///
&
Ja vielä pitäisi kiertäen ilmaista
jotain varsinaisesta asiasta
– esim. terälehdistä sykkivistä,
merestä, muttei verestä,
viulun, vaan ei patjan jousista,
ja sitä rataa, kunnes päästään
linnunrataan,
maitovöihin,
alkuräjähdyksiin,
yms,
tms,
jne,
.
Kun eroottinen runo viimein
on päässyt pilkkuaan viilaamaan,
se on jo hinkannut niin, että väsähtää
ja suunnilleen näillä paikkein
läsähtää.
Rakkauden jumalatar puhuu flaamia
Katsokaapa tuota daamia!
Onko kurvikkaampaa raamia?
Sähköistyy ilma, värisee luu,
kun näet nuo silmät, kun raottuu suu.
Vaan silloin paljastuu totuus kaamia:
Rakkauden jumalatar puhuu flaamia.
Pärskyy räkä ympäri salia,
kun hän viehkosti henkäisee: tahdon halia.
Kurkun pohjukasta klimpit ujeltelee,
kun neiti sensuellisti kujertelee.
Ryntäät jo pakoon, et tahdo limasaamia, kun
rakkauden jumalatar puhuu flaamia.
Yksin jumalatar nurkassa nyyhkii,
hollannikkaillaan parketin pärskeitä pyyhkii.
Herkkä povi aistikkaasti tärisee,
neito kun kurjaa kohtaloaan pärisee.
Ei tyttöparkaa pervokaan tohdi vaania, näet
rakkauden jumalatar puhuu flaamia.
Glug glug glug
Glug glug glug,
galja sanoo glug.
Glug glug glug,
tyhjä on mun mug.
Gyl gyl gyl,
otan yhren gyl mää.
Gyl gyl gyl,
guhan on gylmää.
Glug glug glug,
galjaa uus mug.
Gug gug gug
genheim is ö drug.
August Landmesser -päivä
Tämä on taas niitä päiviä,
kun käteni ei nouse tervehdykseen;
kun yhtiön laulu ei kipua huulilleni;
kun vuosineljänneksen tavoitteilla
voitte pyyhkiä kenen tahansa perseen,
kunhan se ei ole minun.
Tämä on taas niitä päiviä,
kun harmittaa, etten ottanut rokulia;
kun en voi syyttää krapulaa, en mogulia;
kun vain haluaisin torkkua lakanakaapissa,
jos täällä sellainen olisi.
Ehdotukseni seuraavaan työehtosopimukseen:
liinavaatevarastot pakollisiksi IT-alalle.
Tämä on taas niitä päiviä,
kun tiimihenkeä kohotetaan;
hohotetaan ja puserretaan,
kilpailijat muserretaan.
Vielä illalla innovoidaan,
satakympillä innostutaan,
aivomyrkyisästi verkostoidutaan,
iLebensraumia laajennetaan.
Tämä on taas niitä päiviä,
kun tunnen olevani se ainoa tyyppi, joka
keskellä sojottavien käsivarsien merta
kyynärpäät puuskassa kaivaa nenästään verta.
Illansuu. Kalliolaisesta korttelikapakasta kaikuu vanha iskelmä kadulle, joka on tyhjä lukuunottamatta baarin ovensuussa tupakkaa polttelevaa nuorehkoa naista. Hän puhaltaa savun ulos keuhkoistaan, jatkaa sitten kännykkäänsä:
– Mä luulin, et se romanttisuuttaan halus tavata täällä. Mut tyyppi onkin kantis.
– Eikä!
– Nimikkotuoppi ja kaikki.
– Ei saatana.
– Oli asettunut tiskin viereiseen kulmapöytään niin, että saattoi pyytää tilaamaan itselleen samalla, kun tulin.
– Ja sä maksoit?
– En mä edes huomannut ensin, se kävi niin luontevasti. No, täytyy mennä takaisin ja hoitaa tää jotenkin tyylillä maaliin.
Nainen tumppaa tupakkansa ja kääntyy noustaakseen portaat kapakkaan. Silloin teräsovi heilahtaa auki ja ulos paiskautuu keski-ikäinen mies. Hän liukastuu portaissa ja kaatuu naamalleen jalkakäytävän reunan lumikinokseen. Portailta hänelle huutaa kiharatukkainen lihava mies.
– Sinja ei ljuule minja ei njahnu!
– Ruslan, mitä sä nyt tolleen, kinokseen heitetty pärskii könytessään pystyyn. – En mä mitään—
– Sinja kaato njapuripjouta tjuoppi oman! Minja njain! Tjama ei mjikan rjakjalja! Porttikjelto!
– Joku väärinkäsitys… Älä viitti… Sitä paitsi mun takki—
Nahkatakki läsähtää miehen naamalle.
– Hei Sini! Odota… mies huutaa takin alta, mutta nainen ehtii luikahtaa sisään juuri ennen kuin ovi rämähtää kiinni Ruslanin perässä.
Mies kömpii seisomaan, pyyhkii lunta housuistaan. Puettuaan takin ylleen hän sytyttää tupakan ja kaivaa puhelimen povitaskusta.
– Mä täällä. Voitsä soittaa takas, mulla on saldo…
Puhelu katkeaa. Mies kiroaa ja paiskaa kännykän seinään. Hän jää hetkeksi tuijottamaan puhelimen kappaleita hangessa, huomaa sitten takkinsa napinläpeen unohtuneen neilikan. Hän viskaa sen puhelimen palasten sekaan.
– Tässä saatanan maailmassa ole vittu mitään romantiikkaa enää, mies mutisee itsekseen ja kävelee pois.
Korttelikapakan mainosvalot maalaavat aution kadun lumikinokset sinisen, punaisen ja keltaisen sävyin. Sisältä kuuluu äänekästä naurua, nuoren naisen kujerrus erottuu välillä joukosta. Kappale vaihtuu jukeboksissa, ja Georg Otsin ääni leijuu illassa:
Sinut kerran löysin, ystäväin.
Kuljit hetken yössä vierelläin.
Oi äänestyslippu
Oi äänestyslippu,
sinun tyhjyytesi valtava.
Olet neliö ja ympyrä,
johon lisään pylpyrän.
Olet elämästäni lehti,
jonka sivunumeroa en tiedä.
Olet kuitti ostoksestani,
jonka hinnan määrään itse.
Olet myös suojasatama
patoutuneelle taiteilijalle.
Vähän limaa lonkeroihin,
hitusen pimeyttä katseeseen.
Nyt äänesi kuuluu, Oi Suuri.
Nyt tähdet ovat oikein.
Oi iätön äänestyslippu,
iä, iä, fhtagn.
Lemmikkimursu Jaakko
Lemmikkimursu Jaakko
oli kyllästynyt kissanruokaan.
Se napsi päältä marsipaanit
ja puski kupin patterin alle.
Jaakko mylvi parvekkeelta
ostoskeskuksen kersoille.
Eivät ne mitään kuulleet,
päivittivät vain statuksiaan.
Lemmikkimursu Jaakko
oli valmiina ovella.
Kun isäntä tuli, se hyppäsi.
Isäntä kuoli heti.
Mursu itki käytävässä
menetettyä isäntäänsä.
Portaikkoon levinneet silakat
suolattiin Jaakon kyynelillä.
Aika kuluu kuin sieni
Imin sen kaiken ajan
itseeni kaiken ajan.
Nyt olen turpea sieni,
tyhjän taulun pielessä.
Rihmastonikin levisi
vain omiin madonreikiini.
Ehkä kuudennessa ulottuvuudessa
määritän aika-avaruuden lait.
Sitä sait,
mitä hait.
Sörnäisten asematunneli. Teinipoika seisoo portaikossa vaivautuneena ja vääntelee tyhjää muovikassia käsissään.
“Mut ton piti hakee…” poika aloittaa ja osoittaa vanhempaa miestä, joka yrittää vastata, kun suusta pärskähtääkin ulos oksennusta.
“Mitä? Mitä sä iniset?” tivaa toinen äijä pojalta. “Mä en kuule tässä metelissä.” Hänen kollegansa kieltämättä saa aikaan melkoisen konserton kaikuvassa käytävässä, kiroiluineen kaikkineen.
“Ton piti hakea meille kaljaa”, poika toistaa osoittaen seinään käsillään raskaasti nojaavaa, huohottavaa miestä, jonka suupielestä valuu paksu limavana.
“No nääthän sä ettei se tajua nyt kuusta eikä maasta. Joku toinen kerta…” Mies lähtee taluttamaan kaveriaan ylös portaita.
“Mut me maksettiin jo…” poika parahtaa.
“BHHHYÖÖÖÖRRRGGGHHHH!!!” kommentoi ensimmäinen mies ja oksentaa pojan kengille.
“Mitä? Mä en kuule”, toinen mies vastaa raahaten kumppaniaan ulos metrotunnelista. “Sun pitää sälli opetella puhumaan selkeemmin. Ei tommosella pihinällä pärjää elämässä.”
Miehet poistuvat. Poika jää portaikkoon vääntelemään muovipussia käsissään.
Linkki.