Laitakaupungin valat

EXT / YÖ / MYRSKYINEN NUMMI

Kaksi pitkiin takkeihin sonnustautunutta hahmoa seisoo öisellä nummella. Ensimmäinen tarjoaa tulta sytyttimestään toiselle, joka saa vasta usean yrityksen jälkeen tupakkansa palamaan. Tupakoivat hetken hiljaisina. Tuuli ulvoo. Salamoi. Puiden lehtiä, oksia ja katolta irronnut savupiippu lentää taustalla ohi tuulen mukana.

ORPO 1
Luonto on jylhä. Rajumyskyt pauhaa.

ORPO 2
Eikö.

ORPO 1
Synkkä on toiveitteni maa.

ORPO 2
On ryöstetty minulta isä, äiti. Kurjuutta saan kärsiä.

ORPO 1
Oli minullakin ennen kaunis koti. Vanhempani minua hoitelivat.
Pommitus sen minulta ryösti.

ORPO 2
Rajumyrsky kaatoi oman kotini.

ORPO 1
Kova onni kohtasi.

ORPO 2
Se lahtari. (Imaisee savukkeesta.)
Muistoni palaavat isääni – hänen herttaiseen lauluunsa.

ORPO 1
Isä. Nukkuu.

ORPO 2
Ja äiti pientä siskoani lattialla, kehdossa, tuuditti.

ORPO 1
Oma isänihän lepäilee sorakuopassa (osoittaa savukkeella)
tuolla, hänen teloitustaan ei edeltänyt tutkinta.
Ja äiti makaa tuolla nurmen alla, rauhallisna uinuu
viime untansa.

ORPO 2
Heidän haudallensa istutan ruusun,
kostutan sen (pyyhkäisee silmäkulmaansa)
kyynelilläni.

ORPO 1
Sitä ruusua ei sortovalta kaada, sen puolesta
annan vaikka (puhaltaa savua) henkeni.

ORPO 2
Tulee vielä toinenkin aika,
jolloin sorron yöstä nousemme.

ORPO 1
Silloin poistamme riistovallan kahleen
ja sotaorvon valan vannomme.

ORPO 2
Pariisissa.

ORPO 1
Vallankumouksen jälkeen.

Vetäisevät vielä savut tupakoistaan. Sitten kävelevät pois, kumpikin eri suuntaan.

, ,