Tätä teosta luotaessa ei vahingoitettu runoutta
Jos sais puristettua runontapaisen suolestaan,
voisi sitten töllätä aivoryynäriä puolestaan.
Voisi vapauttaa mielenpuoliskot huolestaan,
dumpata vastuun lukijalle – kuolastaan
aivokuollut runoilijannehan tunnetaan.
Runoa tuulettimeen!
Runoa tapettiin!
Runoa posliinimegafoniin!
Runoa tapettiin?
Kirkui, kirkui
kuin sika.
Voimme siis päätellä runon olleen lihallisen;
mieltä vaillahan tuo oli jo pitkään,
älytön luontokappale.
Ellei luonnotonkin.
Jarmo Lundgren
