Yhden miehen tungos

Vesa Epäkeskisen saaga, laulu I

Ovelta ovelle -satanisti Vesa Epäkeskinen
kaataa läjän murusia matollesi.
Ennen kuin ehdit älähtää,
hän manaa jo esiin sielunvihollisen,

joka suit sait! imaisee saastan kitaansa,
ja matto on taas kuin uusi – parempikin!
Koiran kusitahra katosi myös,
ja kynttilän polttama kulma on ehjä.

Vesa Epäkeskinen katsoo anovasti:
ota se, ota se, ota nyt se Saatana!
Epäröit, silmiensä kimmel kammottaa.
Kiität. Pusket Vesan rappukäytävään.

Keittäessäsi kaakaota kuulet jupinaa.
Autiolla leikkikentällä seisoo Vesa,
joka puhuu takaperin, tuijottaa
silmämuniesi tuolle puolen
                                                        läpi sielun seinien.

Suljet verhot, lösähdät sohvaan, jatkat elokuvaa.
Veikkaat, ettei Vesan tarvitse pidätellä hengitystään
joulubonuksiaan odotellessa.
Myöhemmin ymmärrät, miten väärässä olit.

Miten kirotun,
                                    kirotun
                                                            väärässä.