Toivioretki

Koira vetää, avaan kaljan.
Kohti teollisuusaluetta.
Oikaistaan yli radan,
mustamaija takapihalla.

Joku jäänyt junan alle
juuri siinä, rautatiesillalla.
Lupaan ettei oikaista toiste,
poliisi rapsuttaa koiraa.

Otus ohjaa, minä seuraan.
Ollaan toivioretkellä.
Nyt ei märehditä, nyt mennään.
Ollaan toivioretkellä.

Siwan portailla Pasi pummaa,
vaikka tihuttaa jo räntää.
Vippaan kolikon, jutellaan,
koira vispaa häntää.

Iso-Heikkilän peltihallit
rämisevät sateessa.
Jalkakäytävällä vanha tv
lojuu jo toista viikkoa.

Koira ohjaa, minä seuraan.
Ollaan toivioretkellä.
Katsotaan minne päädytään.
Ollaan toivioretkellä.

Kiivetään mäen päälle,
aina se tuo mut tänne.
Annan herkun ja juon viimeisen.
Katsellaan auringonlaskua.

Ilta saapuu, koira sulautuu
kaupungin varjoihin.
Ehkei sitä koskaan ollutkaan.
Viskaan tölkin yöhön.

Joku ohjaa, minä seuraan.
Olen toivioretkellä.
En jaksa miettiä minne menen
juuri tällä hetkellä.