Roger Corman: Terminator 3

(Yhdysvallat, 1966)

Kuvattu The Wild Angels -prätkäelokuvan kuvaustaukojen aikana jämäfilmille.
Peter Fondan aurinkolasien reunoihin laitettiin pari punaista valoa ja Roger Corman käski hänen kaahata moottoripyörällään “futuristiseen tyyliin” ympyrää läheisellä jättömaalla. Nancy Sinatraa puolestaan kuvattiin osoittelemassa aseella ja hyppimässä pahviseinien läpi (joita löytyi jätelavalta teatterikoulun takapihalta).
Myöhemmin Corman leikkasi näitä kuvia neuvostoliittolaisen tieteiselokuva Elektrozavodin sekaan. Corman oli ostanut elokuvan Yhdysvaltojen levitysoikeudet eräältä neuvostodiplomaatilta parilla vodkapaukulla ja säkillisellä sukkahousuja. Leffa oli kuitenkin niin puiseva, että Cormanin mielestä prätkällä kaahailu ja typykkäkuvat toivat siihen juuri sopivasti lisää “svengiä”.
Lopputuloksesta kehkeytyi melko sekava. Corman lisäsikin päälle vielä kertojanäänen selittämään, miten täysin toisistaan eroavat kuvat liittyivät toisiinsa: kyse oli tietenkin aikamatkustuksesta!
Kertojanääntä ei sen kummemmin käsikirjoitettu, vaan Dennis Hopperille annettiin pari LSD-lappua ja hän improvisoi tarinan tulevaisuuden robottivaltiota etukäteen estävästä John Connorista, kommuunissa vaikuttavasta kasvissyöjärobotti Terminatorista sekä systeemin vartijoista, joita edusti koneeksi muuttunut sukupuoleton naisennäköinen olento, Terminatrix.
Elokuvasta tuli art house -hitti Ranskassa ja siitä on kirjoitettu yli kaksikymmentä toinen toistaan vaikeaselkoisempaa tutkimusta. Yhdysvalloissa leffaa näytettiin drive-in -teattereissa bonusleffana. (Saatuaan drive-in -levityssopimuksen Cormanille tuli mieleen lisätä leffansa otsikkoon kolmonen, sillä jatko-osien tarinoilta ei yleensä vaadita niin paljon.)
Neuvostoliitossa näytettiin versiota, joka oli dubattu takaisin venäjäksi. Neuvostoversiossa työryhmä kehittelee fuusioreaktoria. Valitettavasti huligaanit jatkuvasti häiritsevät heitä kaahailemalla ydinvoimalan lähellä ja särkemällä seiniä.