Aamuyö löytää Aleksis Kiven kadulta kaksi naista.
Etäältä katsoen vaikuttaa siltä kuin nuorempi (n. 24 v, nätti, muotikuteet ja trendihattu) olisi lyönyt vanhempaa (n. 43 v, keltainen projektipäällikköjakkupuku, ylipainoa ja toimistosihteerisilmälasit (jotka nyt rikki kadulla)), mutta saapuessani kohdalle (kotioveni on tietysti juuri siinä) nuorempi kääntyy puoleeni: “Toi ämmä kävi muhun käsiksi ja nyt se syyttää mua sen rillien rikkomisesta.”
Tällä välin vanhempi nainen marssii pois paikalta uhaten soittavansa poliisin. Nuorempi säpsähtää ja huomatessaan minun astuvan sisään rappukäytävään tarttuu ulko-oveen.
“Saanks mä tulla sun luo?” hän anoo.
Vedän ovea kiinni ja käsken neitoa häipymään.
“Saat persettä!” hän korottaa tarjousta.
Tässä kohtaa hänen otteensa ovesta lipeää ja se rämähtää kiinni. Seison pöllämistyneenä rapussa. Hetkeen ei kuulu mitään, sitten nuorempi nainen alkaa huutaa: “Vitun lehmä! Mä tapan sut!” Äänet etääntyvät.
Hississä jo harmittelen, etten päästänyt neitoa sisään. Kaupattu ruumiinosa oli sentään erinomaisesti muotoiltu. Ehkei sieluni ole vielä riittävän kivinen Kallioon.