Porvarihississä
Kuutio leijuu maiseman yllä.
Seinät lasia, kengät nahkaa.
Alas kutistuvat syrjäytyneet,
kun me pärjäytyneet
nousemme porvarihississä.
Kuutiostamme näemme kaiken,
mutta se on niin mitätöntä
– yhdentekevän yrittämätöntä.
Pesisivät nuokin lootansa
ja nousisivat porvarihississä.
Olemme avoimia, näkyy läpi.
Näkyy raha, näkyy persläpi.
Olemme vapaita, yksilöllisiä,
yksin yhdessä yskähtelemme,
Jarmo Lundgrenkun kiidämme porvarihississä.
