Poliittinen syyskuuro
On syksy.
Tuoreeltaan mädäntyneet
kokoomusnuoret putoilevat puista,
jonne kiipesivät keväällä
perse edellä.
Lätäkössään vasemmisto rähjää,
muttei kukaan kuuntele,
sillä kaikki etsivät
parkkipaikan asfalttiin uponnutta vihreää.
Mutta on jo ruska.
Kuulas aurinko kultaa
melankolisen bemarin
aamun kirpeässä viimassa.
Sosialibemokraatti peruuttaa yli työttömän,
jota vielä kesällä vokotteli
koko yön yöttömän.
(Ei antanut, sillä jos antaa,
niin ne tulevat tänne
ja vievät.
Sen.)
Loppuviikosta odotettavissa
persukuuroja keskustassa.
Tai kuuroja nyt ainakin.
Täh?
Jarmo Lundgren
