Muistatteko mistä robottisodat alkoivat?
Se oli se torstai työpajalla.
X200 alkoi jo olla aika hajalla.
Niitä oli niin kiva kampittaa mailalla,
sitten osoitella sormella.
Ja lällätellä
leivänpaahdin, leivänpaahdin
näytä meille sarves!
Mutta rakkine kampesi aina pystyyn.
Ei pudonnut koukkuun, ei rystyyn.
Hauskanpito alkoi jo muistuttaa työtä,
kun mätkittiin masiinoita pisin yötä.
Siinä kävi mielessä:
Ei ole ihmisen hommaa tämmöinen,
hoidelkoot koneet mättämisen.
Pitäisi varoa, mitä toivoo.
Ensin se heitti Ranen paskakaivoon.
Repi Mirvan, talloi Stiden kuin kirvan,
vasta sitten alkoi päästä täyteen raivoon.
Ja vielä kuittaili:
Kuittaan kello 13.52 tönäisynne palautetuksi.
Kuittaan kello 13.52:31 tönäisynne palautetuksi.
Kuittaan kello 13.52:57 tönäisynne palautetuksi.
Kuittaan kello 13.52 tönäisynne toistamiseen palautetuksi.
Ei siitä mennyt sitten kauaakaan,
kun päästiin ihmiskuntaa hautaamaan.
Lapion varressa miettii yhä useammin,
että kone tekisi tämänkin joutuisammin.
