Itkevä merimies
Suo mulle hauta pohjassa meren,
kun vanhuuden peikko mun hyytävi veren.
Lepoon lunasta aaltojen huomaan,
varjoissa vetten viiniä juomaan.
Suo mulle hetki, ehkä ikuisuus,
anna unohtua hiljaa suojeluus.
Muut laivat ohjaa poies luotani,
kätke syvään siniseen syliisi.
On kadonneet jo päivät nuoruuden
kansilla tuhansien laivojen.
On lahonneet jo laudat laitureiden
katveessa joiden vietin ma lapsuuden.
Suo mulle hauta pohjassa meren,
kun vanhuuden peikko mun hyytävi veren.
En tahdo enää uida mä rantaan,
oon liian heikko, jää ankkuri santaan.