Ihan tavallisia vihoja
Voimme pestä naapurin ikkunat. Ja sitten läästiä koiranpaskalla niihin hauskoja mietelauseita.
Voimme karjua vitun neekeri! -huudahduksia satunnaisissa paikoissa, kuten keskellä peltoa linnunpelättimelle.
Voimme raahata mukanamme veristä kirvestä kaikkialle. Kysymyksiin voimme vastata tyttömäisellä kikatuksella ja punastumisella.
Voimme nojailla päiväkodin aitaan muina henkilöinä. Välillä voimme mutista itseksemme ja mulkoilla lapsia.
Voimme varata kaikki palaverihuoneet samaan aikaan työtoverin nimellä.
Voimme myös päivittäin vääntää hänen työtuolinsa säädöt pieleen.
Voimme sylki pärskyen rähjätä konduktöörille tultuamme herätetyiksi paikallisjunassa. Jos samalla marssimme mielenosoituksellisesti ulos ovesta, saamme ilmaisen matkan. Jonnekin. Ja jos määränpää on väärä…
… voimme syyttää maahanmuuttajia. Tulivat tänne ja veivät.
Voimme kätkeä natsitervehdyksiä arkisiin tilanteisiin. Kannattaa esimerkiksi sijoittaa perustarpeita töissä ylähyllyille, jotta työtoveri tulee sokeria hamutessaan väkisinkin tervehtineeksi Johtajaa. Tähän voimme vastata reippaalla sieg heililla.
Voimme tervehtiä naapuria aamuisin pirteästi. Viiden sentin päästä lähimmäisemme silmiin vakaasti katsoen voimme kysellä kuulumisia ja vatkata hänen kättään kuin tehosekoitin. Ja hymyillä raivoisasti.
Voimme leipoa pullaa. Ja sitten vihata sitä. Vitun pullaa.
Jarmo Lundgren
