Etäiselle vihalle
Joku jossain
tälläkin hetkellä
vihaa. Kumminkin minua.
Vaikken se minä ollut,
mitä sitten olinkaan.
Aina se on tuommoinen
etäinen
etiäinen,
vatipäinen
öttiäinen.
Vaikka enhän minä sitä edes tunne,
näin tarkemmin ajatellen.
Ja silti vihaa siellä.
Pitää vain niellä.
Milläs kiellät.
Näin kaukaa katsottuna vaikea sanoa,
onko se sittenkään vihoissaan.
Ehkä se viuhtookin vihtomaan,
hulluna huhuilee saunomaan?
Pysyköön silti pihoissaan
palaneissa hihoissaan.
Ihoissaan.