Täysin tuotteistettu valaanpyytäjä seisoo Luonnonmukaisesti Mädätetyn Haiteemapuiston™ portilla. Sade moukaroi Alkuperäinen Aaltopelti® -hotelliketjun seiniä loiskuttaen kattotasanteen kuumavesialtaista lämpimiä pisaroita haipukuun sonnustautuneen sisäänheittäjän pörröiselle selkäevälle.
Sisäänheittäjä tyrkyttää laiskasti esitettä valaanpyytäjälle, vaikka tietää eleen turhaksi. Mutta tästähän hänelle maksetaan, joten parempi ainakin näyttää puuhakkaalta kameroissa.
Täysin tuotteistettu valaanpyytäjä huokaisee, katsoo kauas yli Reykjavíkin kattojen – mikä vaatii hieman yritystä pilvenpiirtäjien katveessa – ja kysyy sisäänheittäjältä: ”Muistatko vielä sen ajan, kun jahtasimme valaita, emmekä turisteja?”
”Omituinen kysymys valaanpyytäjältä”, toteaa sisäänheittäjä.
Täysin tuotteistettu valaanpyytäjä ei vaivaudu vastaamaan, vaan sylkäisee sateeseen ja jatkaa: ”Milloin viimeksi ylipäätään näit turistin täällä? Viime aikoina olet lähinnä viskonut tuonne sisään työttömiä jäätikköoppaita.”
Täysin tuotteistettu valaanpyytäjä vetää keuhkonsa täyteen mädän hain löyhkää.
”Äh, mitäpä minä sinulle selitän. Olet liian nuori muistamaan”, valaanpyytäjä murahtaa väsyneesti ja lähtee lampsimaan kohti satamaa.
”Seuraa aikaasi, älä jää mätänemään menneisyyteen!” sisäänheittäjä huutaa valaanpyytäjän perään.
Satamassa täysin tuotteistettu valaanpyytäjä käynnistää lahtivalaattori ÐX-2000:n.
”Lähde, lähde kun vielä voit”, täysin tuotteistettu valaanpyytäjä sanoo valaattorille ja tyrkkää sitä selkäevästä. Valaattorin sähkömoottori kerää hetken kierroksia, sitten vekotin ampaisee kohti ulappaa.
Valaanpyytäjä jää istumaan laiturille katsoen valaattorin etääntyvää selkäevää.
”Minä pyydän”, hän kuiskaa hiljaa itsekseen.
Taaempana alkoholisoitunut berserker-elämyskonsultti putoaa loputtomia sekunteja tornitalon katolta, mutta mäiskähtää viimein katuun.
