Lonttisten kulmilla, Turussa. Pari ei-niin-raffinoitua miekkosta seisoskelee karaokebaarin edustalla. Toinen imaisee sähkötupakastaan.
– Koit sääki, hän sanoo toiselle.
– En! tämä vastaa tiukasti.
– No ot ny. Tupakkaa se vaa o.
– Eikä ol. See om pelkkää nikotiinii. Karseet.
– No semmottos mää just sanosi. Tupakkaa.
– Mitä see semmone tupakki o, ko pelkkää nikotiinii o valla va? Karseet myrkkyy, eikä maistu milttä.
– Hyvää tää o. Maistuu lakritsilt. Ota ny.
– Mis ova häkä ja terva, mää kysyv vaa.
– Saa tätä tervam makusenaki varmaa.
Sähkötupakkamies imaisee pitkät savut ja puhaltelee liioitellun nautinnollisesti. Toinen sylkäisee seinustalle mustanpuhuvan räkäklimpin.
– Ei tupakka ol pelkkä nikotiini, hän tuhahtaa. – Yhtä hyvi mää voisi sit vettä heroiinni.
– No ota ny yhret hatsit.
– E.
– Mammari.
