Aleksis Kiven katu. Aamuyö. Kotitalon hissi narisuttelee kohti seitsemättä kerrosta.
Käytävässä kaikuu hihittelyä. Ohittaessani kuudennen näen vilaukselta kaksi tyttöä pyörimässä portaikonkulmassa, typertymässä naurusta.
Saavun ylimpään kerrokseen, avaan veräjän, suljen, käännyn kohti kotiovea. Kuudennesta hipsii sukkasillaan toinen tytöistä ja aloittaa kuiskaten keskustelun:
– Anteeks. Onk sul yhtään kondomia?
– En mä usko.
– No ei sit mitään. Kiitos kumminkin.
– Aina valmiina.
Tyttö hiipii takaisin kuudenteen. Menen kotiini ja kirjoitan tämän.
