Yhden miehen tungos V
Auringonsäde silpaisee silmään,
kun vähänkin liikautan kirjaa, joten
kääntelen itseäni parempaan asentoon
sohvalla (joka on nihkeä sateen jäljiltä),
kun näen liikettä pihan laidalla:
naapuri siistii pensasaitaansa,
mutta minun pihani puolella;
enkä tiedä pitäisikö närkästyä
vai mennä huastelemaan joviaaleja,
joten painun vähän matalammaksi
etten pilkota terassin aidan takaa,
lasken kirjan kasvoilleni sekä
kuorsaan kuin mukamas nukkuisin
– mutta hetken päästä jo ramaiseekin
ja nukahdan oikeasti antaen
kuorsaukseni tahdittaa orjia
plantaasini kasvitarhoissa…
Olen yhden miehen tungos.
Jarmo Lundgren
