Sydän ja särki

Voi ihmissydämen särkeä,
mutta siihen ihminen sitten kuolee.

Voi sitä harmaata kalaa,
joka suutaan aukoo ja
silmiään pyörittää.
Ja joka kerran ongitaan
ja jätetään rannalle
lokkien näykittäväksi,
auringon hitaasti hengiltä kuivattamaksi.

Työnsit avaamattoman paketin
arvaamatonta epäluuloa ja
koiranpaskaan astuttua vihaa
suoraan eteiseeni.
En saanut enää oveani kiinni.
Lämpö karkasi ja hiekka pöllysi
sisälle kammioihini.
Sen jälkeen olen elänyt rahisten.