Jatsikäsi-Edward

Edward tarraa tuoppiinsa kummallakin kouralla.
Vieruspöytä pärskähtelee Eetu-raukan jupinaa.
Kaljaa on pian paidalla, tiskillä ja parralla,
vaan tärkein sentään perillä: johan loppuu vapina.

Se on Edward Jatsikäsi,
haastaja grooven kuninkaan.
Hän on Edward Jatsikäsi,
saa krapulankin svengaamaan.

Ei löytänyt silti nimeään Edward lasin pohjasta.
Oi, aikoinaan kun Edward soitti, täyttyi joka parketti.
Kiisi neidot villisti, kuin irki painovoimasta.
Nyt täyttyy pelkkä hylsykassi, kutsuu pihan marketti.

Se on Edward Jatsikäsi,
vaientaa jo kraftwerknörtin,
kun iskee Edward Jatsikäsi
pöytään jatsikortin.

Kreisibailaajat ohi kiitää, jäämättä ees ilkkumaan.
Edward istuu joenrantaan pussikaljaa kittaamaan.
Viimein pullot tyhjenee, vaan jatkaa virta kulkuaan.
Eetun menetyksen määrää ei sekään pysty mittaamaan.

Se on Edward Jatsikäsi,
posken kyyneltä hän pyyhkii.
Kun itkee Edward Jatsikäsi,
sielunvihollinenkin nyyhkii.