Betoniporsaan nuoruus
Ei hän aina ollut ollut harmaa,
ei pohjassa.
Hän muisti vielä sen ajan,
ajan sohjossa,
sohjossa ajan.
Nuorena kaikki oli paskaa.
Nyt oli hyvä. Pääty syvä.
Sisällä kovaa, ulkona kuraa.
Ei toisin päin.
Sillanpylvään juuressa
ruostettaan itki
ryöstetty polkupyörä.
Pillittäköön jalgratas,
kaikki meidät vei varas,
see üks röövel,
ratas ajan.
Oli valuvikaa,
ei tullut sikaa.
Mennyttä oli sementti,
nykyisyyttä sedimentti.
Hän oli pohjaelementti,
pohjuuden monumentti.
