Hakemus

Haen arkoja silmiä.
Yhteistä pelkoa.
Sitä samaa, mitä kuuluu.

Teeskentelemme yhtä kaikki.
Muotokuvamme on naurutalon peili,
arkemme köyhän kokoomus
ja juhlamme jääkiekkoilijan vaimo.

Kukaan ei anna. En saa työtä.
Heti aamusta asti odotan yötä.

Arat silmät!

Mitä kuuluu? Sitä samaa.

Turha nukkua, kun on aikaa.
Turha valvoa painajaisiaan.
Turha uskoa, turha tietää.
Muistotkin muuttuvat.

Huono omatunto haukotuksesta.

 

Kuningatar, kuningas ja kissa

R. Ahlsten: Kuningatar, kuningas ja kissa (2014), vesiväri, 31 x 19 cm

 

Paha kuikka ja kullankaivaja (2012)

R. Ahlsten: Paha kuikka ja kullankaivaja (2012), vesiväri, 23 x 14 cm

 

Kuusisataakolmekymmentäseitsemän (2013)

R.Ahlsten: Kuusisataakolmekymmentäseitsemän (2013), lyijykynä, 33 x 23 cm

 

Enhän kaipaa pois

tammikuu 2011
 
Ke 5.1.
Painaudun sisään.
Alas mustaan, matalaan.
Ilman huokausta.
 
To 6.1.
On loppiainen.
Raahaan kalusteita ja
syön päivällistä.
 
La 8.1.
Kävelyn jälkeen
arki palaa hoippuen,
enkä haluaisi.
 
Su 9.1.
Rakkaimman hymy.
Rakastelumme nauru.
Oikein hyvä näin.
 
Pe 14.1.
Olisinko nyt
siellä, missä haluankin?
Enhän kaipaa pois.
 
La 29.1.
Viikot kuluvat.
Tunnen outoa vihaa.
Rauhaton olo.

 

Mikko Kuuston buutsit (2002)

R.Ahlsten: Mikko Kuuston buutsit (2002), lyijykynä, 15 x 15 cm

 

Hämähäkkejä

Tapan hämähäkkejä, vaikka
hämähäkkejä ei saisi tappaa, sillä
                       onnesta tulee huono ja naamalle roiskuu rapa.

Eikä hämähäkkejä saisi tappaa, sillä
                       muinaisessa moraalikoodistossa sanotaan aika suoraan: älä tapa.

Eikä hämähäkkejä saisi tappaa, sillä
                       syövät kirvoja, nuo kahdeksanjalkaiset kummajaiset.

                       Jos ei kirvoja syödä, syövät kirvat
                       puut ja pelargoniat,
                       kikherneet ja kaalit.
                       Salaatit ja saniaiset,
                       humalat ja heinäpaalit.

                       Ja kun loppuu kasvi maasta,
                       tulee tunkioksi ihmissaasta.

Siispä tapan hämähäkkejä.
Tapan, koska pelkään.
En vain lainkaan
ymmärrä,
miksi.

 

Rahapuustani putoavat lehdet

Rahapuustani putoavat lehdet.
Teenkö mitään oikein?

Kastelen, jätän kastelematta.
Katselen, kosketan katselematta.

Puhun, kuuntelen,
             puuhun huutelen.
En valehtele, mutta
             totuutta muuntelen.

Teenkö mitään oikein?
Rahapuustani putoavat lehdet.

 

Space

R.Ahlsten: Space (2006), vesiväri, 37 x 26 cm

 

Riippukeinu (2002)

R.Ahlsten: Riippukeinu (2002), lyijykynä, 18 x 16 cm

 

Rypäleet (2011)

R.Ahlsten: Rypäleet (2011), puuvärikynä, 36 x 26 cm

 

Katsaus tärkeisiin aikakausiin

Tietoisen läsnäolon nykyhetkestä
eaa:n ja jaa:n kapeaan rakoon.
Neitseellinen sikiäminen,
suun kautta syntyminen,
käsien pesua ja kukonlaulua.

Barokki, sinä aikakautten renessanssi!
Aikas’ kultaa muutakin kuin muistot.
Ällös unohdetuks’ tule
herooisten aikamatkaajain
yltäkylläisenä määränpäänä!

Keskiaika ihana – lapsi kesän ja auringon!
Olet keskellä kahta
vallan toista aikaa ja silti yhä
mielissämme paiserutto!

Teollinen vallankumous, rakkain!
Kahden kauniin sanan
suloisesti kolahteleva liitto!
Koneiden coitus. Hiilipöly ja hiki.

Kahdeksankymmentäluku, kavereillesi kasari.
Virvelisi kaikuvat vieläkin verryttelyhousuissasi.
Olet Betamax ja Moviebox.
Olet Jumalan käsi Meksikossa
ja Jens Weissflog Sarajevossa.

Ja vielä kaikkein vähäisin –
viime tiistai.
Epookeista ehkä pienin
viikko viikon jälkeen toistuu
ikuisesti ain.

 

Sydän ja särki

Voi ihmissydämen särkeä,
mutta siihen ihminen sitten kuolee.

Voi sitä harmaata kalaa,
joka suutaan aukoo ja
silmiään pyörittää.
Ja joka kerran ongitaan
ja jätetään rannalle
lokkien näykittäväksi,
auringon hitaasti hengiltä kuivattamaksi.

Työnsit avaamattoman paketin
arvaamatonta epäluuloa ja
koiranpaskaan astuttua vihaa
suoraan eteiseeni.
En saanut enää oveani kiinni.
Lämpö karkasi ja hiekka pöllysi
sisälle kammioihini.
Sen jälkeen olen elänyt rahisten.

 

Poikamiehen kapasiteetti

Lähtee töihin, muttei sano: hei hei.
Sanoo: hei hei, muttei oikein hymyile.
Oikein hymyilee, muttei enää, kun kääntyy pois.

Viipyy kauan, muttei soita kotiin.
Soittaa kotiin, muttei lupaa mitään.
Lupaa tulla, muttei ennen kuutta.
Tulee ennen kuutta, muttei ehdi kauppaan.
Ehtii kauppaan, muttei laita ruokaa.
Laittaa ruokaa, muttei tule syömään.
Tulee syömään, muttei sano mitään.
Sanoo: ”Jaa, jaa”, muttei vastaa kysymyksiin.
Vastaa kysymyksiin, muttei kysy, mitä sinulle kuuluu.
Kysyy, mikä sinun on, muttei saa tietää, koska et vastaa.
Röyhtäisee. Nousee. Ja sanoo kiitos.

Lukee lapsille, muttei huomaa sinua.
Huomaa sinut, muttei ota huomioon.
Ottaa huomioon, muttei huomioi oikein.
Huomioi oikein, muttei riittävän kauan.
Jaksaa kuitenkin hetken, muttei jaksa enää lapsia.
Rasittuu ja vetäytyy ja vaikenee ja vaikka mitä.
Ja lukee ja katselee televisiota ja vaikka mitä.
Ja ottaa itselleen tilaa ja harrastaa ja vaikka mitä.

Ja sitten ottaa ja lähtee, vaikka kuinka pyysit jäämään.
Vai pyysitkö lähtemään? Käskitkö oikein?
Lähtee, muttei jää.
Lähtee liian myöhään, muttei ymmärrä olla loppuun asti.